Mä just tänään sanoin kasiluokkalaisille, että

ei hätää, jos vielä ei keksi, mikä haluaa olla isona tai jos ymmärtääkin myöhemmin valinneensa väärin. Meillä on työurat nykyään niin pitkät, että hyvin ehtii tehdä vaikka kolme ihan erilaista uraa. Pääasia on, että tuntee jonkunlaista paloa tai intohimoa työhönsä tai sitten ainakin työpaikka on sellainen, että menee sinne mielellään. Muussa tapauksessa elämästä tulee ihan hirveää, jos joutuu liian monta vuotta tekemään sellaista, josta ei yhtään nauti tai jossa tuntee joka päivä ja koko ajan olevansa heikoilla.

Että samat sanat sulle :-) Vielä ehtii vaihtaa! Sulla on vielä vaikka miten paljon työvuosia jäljellä ja elämä on liian kuormittavaa, jos joka ikinen päivä tuntee vastenmielisyyttä mennä töihin - joko työmäärästä, työnkuvasta tai työkavereista johtuen. No kasiluokkalaisille sanoin, ett eikö olis aika hirvittävää tehdä 50 vuotta jotain sellaista, johon ei olis yhtään motia. Ai niinku koulu vai, joku kysyi :-)

Mä olin siis tänään kahdella opontunnilla kertomassa ammatistani ja urapolustani.