Voi sentään, kaikki lapsuuden joulut ja sitten joulut omien lasten kanssa, mutta siihen välimaastoon mahtuu 3 vähän erilaista joulua

Jouluksi 83 matkustin mummun ja mummun siskon kanssa vaarini ja hänen vaimonsa luo etelä-Ruotsiin. Mummu ja vaari olivat eronneet jo 50-luvulla, mutta välit lämpenivät joskus 70-luvulla niin että kyläilyä oli puolin ja toisin ja vaarin toisesta vaiimosta tuli meillekin ystävä ja osa laajennettua perhettä. Ruotsalaisen joulun kokeminen oli hieno kokemus, joskin iloa väritti suru, koska vaarin vaimo joutui jouluaattona sairaalaan. Hänellä luultiin olevan umpisuolen tulehdus, mutta myöhemmin selvisi että se oli vatsasyöpä. Silloin en tiennyt että se olisi viimeinen kerta kun heistä kumpaakaan, vaariani tai hänen vaimoaan näin.

Vaari kuoli yllättäen lokakuussa 84 ja jouluksi 84 matkustin hänen veljensä perheen luo jenkkeihin, toinen jouluni peräkkäin poissa kotoa, ulkomailla ja ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) jouluni ilman yhtään oman perheen jäsentä. Amerikkalais-suomalaisen joulun kokeminen täytettyine kalkkunoineen ja övereine koristeineen on ikimuistoinen, samoin kun se että oli niin lämmintä että aattona kävelimme t-paidoissa ja sanndaalit jalassa paikalliselle ostarille. Tapaninpäivän aamuna maassa puolestaan oli ohut lumikerros. Ja muutamaa päivää joulun jälkeen meidät tavoitti puhelu Suomesta, saimme kuulla vaarin vaimon kuolleen, hän oli antanut periksi syövälle reilu 2kk miehensä poismenon jälkeen.

Jouluna 95 odotin esikoista, laskettu aika oli 10.2. Olin iso ja vaatteita oli vaikea löytää, etenkään riittävän lämpimiä kun silloin oli hiton kylmä. Mummu ompeli mulle kainaloihin saakka tulevat villaleggingsit ja suuren toppaliivin ohuen ulkoilutakin päällä pidettäväksi ja jaloissa oli lisäksi Anttilan miesten osastolta ostetut talvinilkkurit. Kävelin äidin kanssa enon luo Tapaninpäivänä iltapäiväkahville noissa vetimissä, mutta selkä väsyi tuolla 2 km matkalla niin että meidän piti pummia autokyyti takaisin