Tuosta synnytyksestä vielä>

jotenkin ne vikat paniikki minuutti sai mut tuntemaan, etten ikinä enää tahdo tähän Doulan hommaan En ikinä tahdo enää raskautua, pelätä ja kokea sitä, jos kaikki ei menekään hyvin. Näin istukan, jota esiteltiin minulle, sitä käänneltiin oikein päin ja näytettiin kuinka se on väärinpäin, kun vauva syntyy. Esiteltiin sitä kalvoa siinä istukassa, missä vauva on köllinyt 40 viikkoa. Pelko kouraisi mielen, että tuolainen kun irtoaa tai alkaa vuoda, niin.....Omat raskaudet hiipi mieleen ja kiitin hiljaa mielesäni, että kiitos näistä kaikista terveistä lapsista.

Kun synnytyshuoneessa juotiin kahvia, niin kurkisteliin kauempana olevaa nytttiä, että hengittääkö se Tyttö sanoi, että tuokaa pikkunen lähemmäs Siinä vaiheessa tuli tunne, että huh, onneksi minun ei tarvitse enää pelätä hengittäkö se ja se pieni helpotuksen huokasu myöhemmin kun lähdin osastolta kotiin, tuntui hyvältä, koska tiesin, että nyytti on siellä hyvissä käsissä ja äidin hellässä huomassa, minun ei mummona tarvitse joka sekuntti vahtia pientä. Minkänlaista, ei minkäänlaista kaipuuta tilaan, että MÄ HALUUN KANS Ihan uskomatonta, että koin tuolaista tunnetta!!!!! koin van suurta rakkautta ja iloa siitä, että mulla on 7, seitsemän ( niin paljon) lasta ja yksi lapsenlapsi, mitä voi enää toivoa, haluta ja varsinkaan TOIVOA, kun pelkkää hyvää kaikille heille kaikille

Mä oon niin onnellinen, että sain kokea olla tyttöni synnytyksessä mukana ja luulenpa uskovani saavani olla vielä seuraavassa, vaikka nyt tuntuu siltä, että toivottavasti sitä ei tapahdu ihan 9kk päästä, että sen verran omalla tavallaan rankka kokemus kaikille Vaikka mun tyttö sanoi ne maagiset sanat mitkä minäkin olen sanonut heti synnytyksen jälkeen,"tämä ei jää tähän, näitä on saatava lisää"

Oma kuumeiluni on saanut siis ihan eri mittasuhteet. Voin vapautuvin mielin toivottaa kaikille lisää lapsia, saamatta niitä enää itse Tämä suuri ihana syntymän hetki avasi silmäni lopullisesti huomaamaan, kuinka suuri rakkaus on side lapseen ja omaan lapsenlapseen, se on kuin oma lapsi. Huoli hänen hyvinvoinnistaan alkoi heti ja aamulla heti heräsin siihen, että ajattelin, että mitähän mummin kullalle kuuluu? Arvostus omaa esikoistani kohtaan ihmisenä, äitinä, synnyttäjänä nostatti äidin rakkauden vielä suuremmaksi. Se kuinka lähelle synnytyksessä pääsin tytärtäni, ei lähemmäs voi enää päästä. Olen synnyttänyt hänet, olen nähnyt hänen synnyttävän

Kaikesta huolimatta en osaa alkaa käyttämään ehkäsyä. Se on minun luonteen vastaista. Miksi estäisin raskauden tulemista, jos joku oikeesti vielä haluaa meille tulla? Siksi jatkan kuumeilemista ja ehkäpä tälläkin palstalla vielä ainakin vuoden, sit on vissiin pakko lähteä täältä, kun mitään ei tapahdu, mutta tosiasia on se, että ennen mummoutumista mua vähän pelotti ajatella, että mä horisen täällä pitkään ja ilman tulosta ja tekee ehkä kipeetäkin nähdä muiden plussa ja ei tee enää. Ei se ole kipua, se on onnen tunnetta teitä kotaan jotka plussaatte Olen saanut niin sisäisen rauhan ja onnen tunteen, että mikään, ei mikään saa minua apeaksi, ei nega, ei muiden plussat, vain ja ainostaan se, että jos joku ei sitä plussaa saa

kuinka paljon voi pieni lapsi opettaakin ihmiselle , suurta suurta voi rakkaus olla? Kuinka paljon se voi muuttaa ihmistä kokemaan rakkauden lämmön vielä polttavampana kun koskaan. Jokaisen oman lapsen syntymän hetkellä olen tuntenut suurta rakkautta lapsiani kohtaan ja tunnetta, että olen maailman onnelisin äiti. Nyt koin, että olen maailman onnellisin mummi ja ÄITI Kuin puin sitä omaa pientä lapsenlastani, se fiilis oli mieletön. kädet tärisi, en osannut oikein nuttua laittaa oikein. Kätilö sanoi, että laita väärteppäin, mutta huomasin, että rusetin ois painanut pienen selkään ja laitoin sen niinkus se kuuluu. Minun pieneen ei saa sattua Ja kun kannoin sen pienen äitinsä rinnoille, tiesin, että siinä on hänen paras paikkansa, se parhain, seuraava syli on isän ja sitten kolmanneksi paras paikka on MUMMIN syli

Mulla on varmasti kaikesta tästä mennyt kierto sekasin, koska niin paljon valvottuja öitä ja jännitystä on ilmassa. kierto on kuitenkin vielä ihan ok, ettei menkat ole myöhässä. Ristiselkää jomottaa ja välillä tulee sellanen olo, että olenkohan raskaana, mutta tuskinpa. Sillä ei ole mitään merkitystä enää, paitsi jos on plussa, niin tiedän kantavani ihmettä, rakkautta, jolla sitten on merkitys

Plussaonnea kaikille, sydämeni pohjasta

Ikionnellinen äiti ja mummi

Kp 25/ 23-25 tyttö rv 0