Emmä oo täällä taas>

ajatelkaa, että mä oon joku muu

Eiku mä rupesin funtsii, että siitä on nyt vuosi, kun viimeksi plussasin Mä toivoin toukokuun vauvaa, mutta marraskuun puolessa välissä sitten tuli se keskenmeno, siitä on nyt 9kk aikaa. Jos mä oisin saanut mun vauvani, niin voipi olla, että en olisi päässyt mun tyttöni synnytykseen mukaan. Voi olla, että olisin päässyt, mutta miehen ois pitänyt ottaa lomaa töistä ja mun kiirehtiä kohtiin heti synnytyssalista pikkusen luo. Minkälaista onnen huumaa se ois ollut, kun itselläkin olis ollut vasta 2kk, vaiolisko ollut lievempää, kun itsellä ei ollut pientä, niin sen pienen näkeminen pitkästä aikaa toi mahtavia fiiliksiä. olen saanut ihan kybällä tutustua pieneen, nuuhkia pikkuista, tarvitsematta nuuhkia samalla omaa vauvaa, sillä lapsenlapsen lähellä oleminen on aivan ihanaa, kun ei itse tarvitse samalla imettää omaa vauvaa, saan siis kaiken aikani laittaa tähän pikkuseen. Sitä pohtii kaikkea, mutta jollakin tapaa näin myös löytää sellasen "tarkotuksen" sille, että näin oliskin parempi, vaikka todellisuudessa keskenmenossa ei ole mitään hyvää, mutta yrittää pehmentää sitä menetystä ajattelemalla, että NYTPÄHÄN saan sitten kybällä olla lapsenlapseni elämässä.

Luin vanhoja viestejä ja eka viesti oli juuri se, kun sieltä suosta nousin mutaisena ja surullisena. Mieleen muistui heti se hetki, että kaikki meni vaan alusta asti päin mäntyä ja loppui sitten kivuliaasti. Keskenmeno oli kaikkein kivulian mitä mulla on ollut koskaan, siis fyysisesti ( kohtukuolema tapaus eriasia, siis synnytys), mutta siellä helmikuun puolella alkoi sitten olla se aika, kun sai alkaa lääkäreidenkin mielestä aloittaa yrityksen. Oma kuumeilu vaan näkyi vaan olevan vielä haavoittuvaa, keskenmenosta lyhyt aika ja tyttärellä verenvuotoa raskaudessa. Vasta sitten, kun oma laskettuaika lähestyi, alkoi oma toipuminen olla kunnossa ja sen huomaa noista viesteistä, kun on tarvinnut pientä palstataukoakin siinä välissä, kun kaikki ahisti, vieläkin.

Nyt laskettuaika ois taas toukokuussa. Olen miltei samassa pisteessä kun viime vuonna, koska 23.9 olin rv 4+3, olin näinä päivänä juuri tehnyt plussatestin Tuntuu kun siitä ois aikaa 10 vuotta! Ja mä hullu jo nyt valitan vaihdevuosioireitani ja pelkoa, etten enää raskaudu Ehkä se toivo ei nyt kuitenkaan IHAN vielä ole mennyt, jos tässä on vasta toukokuussa alettu jotain tehdä asian eteen ja jotkut kuukaudet on olleet vielä ovuloimattomia.

Et jos mä en nyt raskaudu tässä kuussa, niin mulla on aika iso kutina, että kohta kuitenkin. Sehän se vaan, että kestääkö se...mutta se on sitten sen ajan murhe. Onhan mulla tuo nyyttini Tulee parin viikon päästä pariksi tuntia hoitoon ja ajttelin räppästä muutaman mustavalkosen kuvan, kun ois saatava yks kuva kehyksiin, kun annan ristiäislahjaksi sellasen taulun, jonka yks ystäväni tekee. Oih, sen kolmen tunnin aikana en varmaan vauvaa sylistäni pois anna