Huomenta! Mulla on nyt on vähän sellanen tilanne>

että mä luulen, että mun on aika siirtyä NYT täältä pois. Siis oon tän kierron vielä täällä, mutta sitten lopetan.

Alkaa vähän uudet tuulet puhaltaa, tekemistä riittää ja mietin tässä, että nyt ois hyvä lopettaa tää omakin kuumeilu.

Silloin kun pidin sitä palstataukoa, niin sehän teki toooosi hyväää Slloin mua ahdisti, mutta nyt mua ei ahdista, mutta nyt ois hyvä SYY siirtyä täältä pois. Tehän tiedätte tän jutskan, että kun yhtäkkiä lopettaa kuumeilun ja lähtee vaikka etelään lomalle, niin kappas, sitten se napsahtaakin ja tulee raskaaksi Mulla on nyt vähän samoin, että mulla alkaa aika mielenkiintoinen syksy ja sen takia mulla on hyvin paljon tekemistä ja oon varmasti aika väsynytkin.

Tää kaikki on esivalmistelua siihen, että aloitan sitten työt, kun toukokuussa prinsessa täyttää 3-vuotta. Täll hetkellä siis aloitan pph- työt, mutta jos näistä iltatäöistä poikiskin jotain mielenkiintoista, niin koskaan ei sitten tiedäkään, vaikka aloittasin iltatyöt, jossain Lapsiani en kuitenkaan vie päivähoitoon, sen olen päättänyt satavarmasti ja mitään kolmivuorotyötä en ala tekeään, vaan päivät kuluu samoin, kun tähänkin asti

Mutta tosiaan mulla on se mahdollisuus, että saan tätä kuumeilua hiukan taka-alalle, koska loppujen lopuksi tää ei ole enää niin merkittävää mulle, tulenko raskaaksi vai en. Toki mä kuumeilen, haluaisin vielä sen vauvan ja jatkan kuumeilua ja varmasti käytän noin mun ovistikutkin loppuun, mutta kuumeilua helpottaa, kun sen tekee "yksin", eikä "teidän" kanssanne. teissähän siis ei ole mitään vikaa, vaan kun jakaa kuumeilun muiden kanssa, siitä tulee polttavampaa, kyllä te tiijätte mitä tarkoitan

Mulla on kuitenkin vielä vuosia tulla raskaaksi, jos hyvä tsäkä käy, että sen puolesta en menetä toivoani, mutta myös tiedostan sen, että se raskaus ei ehkä ala ihan sormia napsauttamalla ja voi olla vaikeakin raskaus, en ole ihan varma, haluanko miten jakaa senkin raskauden täällä palstalla. Oma mietintä myssy on taas käynnyt kuumana, kun olen pohtinut näitä asioita. Minähän olen päättänyt, etten tulevasta ahdollisesta raskaudesta aijo kertoa kellekään lähisukulaiselle. Toimin taas samoin kun isotuhosta aikoinaan, että vain siskoni sai tietää ja muut sitten, mm äitini, kun olin sairaalassa vauva kainalossa Tämän tein vain ja ainoastaan, etten halunnut huolestuttaa muita. tiedän, mitä se nimittäin on, kun toivoo, että toisella menisi raskaus hyvin. Omie kokemuksien jälkeen, muistan kuinka pelkäsin tyttäreni raskaudessa esiintyvää verenvuotoa ja sen jälkeen aloin pelätä, että mitäs jos vauva kuoleekin kohtuun. Mulleon siis jäänyt traumat omista raskauskista ja en haluaisi pelätä muiden raskauksien puolesta, mutta siihen mun on vaan totuteltava. No, tämähän tietää sitä, että täälläkin on paljon TUTTUJA, vaikka en edes tiedä sitä. Mutta onhan selvää, että täälä on. En tiedä siis, olenko sittenkään valmis paljastamaan raskauden kulkua enää täällä En tiedä, en tosiaanaan tiedä.

Mutta siis elämä on tällä hetkellä oikein ihanassa vaiheessa. Saan kuumeilla, ens lauantaina tulee mun lapsenlapsi mulle 8h hoitoon!!!, nyt aloitan mielenkintoiset työt, yks varsinkin on ylitse muiden, sillä pääsen apuhohjaajaksi vetämään 4-9v liikuntatunteja Toinen duuni on viel auki, mutta se on erääläistä duunia toimistossa ( en myy lehtiä, älkää peljätkö, en tee sitä hommaa) ja kolmas liukuhihnaduunia, jossa olen laadunvalvonta tehtävissä, siellä olen tuntityöläisenä. Tuo apuhjaajan paikka voisi poikia jotain, ainakin tuolainen liikunnallinen työ on lähellä sydäntäni ja lasten ja nuorten kanssa touhuaminen. Mä oon NIIIN happy, niiiiin happy Ja sen takia tää kuumeilu tuntuu vähän sellaselta "jarrulta", ei niinkään sen takia, että se ei ois kivaa, vaan lähinnä se on vähän "turhauttavaa" olla täällä, kun ei näytä mitään tapahtuvan ja siksi mä haluan vähän tälläset turhat hommat nyt pois elämästäni. Tällä en tarkoita, että JÄTTÄISIN teidät. Kyllä mä täällä käyn, mutta ehkä mä enää niin joka päivä ja säännöllisesti ja katson vähän, mitä kerron ja milloin Voi olla , että plussaankin ja en kerro siitä täällä, koska se voi olla toisaalta sellasta itsesuojelua, eli en halua alkaa höyrytä liikoja. Mä en tosiaan tiedä, miten mä tuun jatkossa toimimaan, en todellakaan, mutta se vaan tuntuu tällä hetkellä siltä, että mulla on nyt vähän niinkun uudenlaiset ihanat asiat valtaamassa mun elämää ja tää kuumelu saa jäädä nyt vähän kuin toisarvoiseksi. Mä en halua heti aamulla istuutua koneelle kuume asiat mielessä, vaan mun täytyy keskittyä kybällä mun duuneihin, koska mä haluun tehdä erittäin hyvän vaikutuksen, että mä saisin hyvät mahdollisuudet saada jonkinsortin vakkariduunia joskus tuon apuohjaajan tiimoilta, että voisin tehdä vähän ttuon tyyppistä työtä, mutta ehä vielä enemmänkin, suuntahan on vain ylöspäin

Musta on ihanaa saada olla päivät kotona ja ihanaa lähteä illaksi pois kotoolta
Tää eläm on kyllä aika yllättävää ja ihanaa. Ihanaa olla mummo ja äiti, olla kotiäiti ja työssäkäyvä äiti, mahtavaa!!!