Sunnuntai iltapäivää!>

Voi voi voi voi voi voi voi voi voi voi voi voi voi voi näitä mun ajatuksia

Kun tietäs, niin tietäs, mutta kun ei tiedä, niin ei tiedä.

Kun mä en tiedä, milloin mä alkasin ninkus kuumeilla? Kun mua ei varsinaisesti edelleenkään kuumeiluta sadalla ja siksi, ksoak toi kuume ei enää ikinä siihen sataan menekään, niin on niin vaikeaa miettiä, että milloin sitten ois hyvä ajankohta.

Jotenkin mä haluisin nyt vaan olla...ilman mitään ajatuksia raskaudesta, vauvasta, mistään semmosesta, kun kerta ei kuume lyö tajuntaa ihan pimeeksi.

Ja silti, päivittäin mä mietin kuitenkin vauvaa.Mä oisinniin halunnut olla raskaana, kun taas mä joudun tänne kuumeilee ja samojen pohdintojen ääreen.

Nyt on kuitenkin niiiiiiiiin ihanasti kaikki. Tää koti alkaa OIKEESTI tuntumaan kodilta. Tuo valkoinen lumi taisi tehdä mielelleni ihmeitä. Ja kai tuota miestäkin on kiittäminen, ei vaan voi olla ihanampaa miestä kellään, yhtä huomaavaista ja hellää. Tuo rutistaa syleilyyn, halaa, pussaa, hellii, palvoo maata jalkojeni alla Aina sillä on aikaa lapsille ja ....se van on hyvä isä ja aviomies. Mä oon välillä niin känkkis, kun on väsynyt ja raskaushormonit heittelehtii jne jne...ja nyt on taas niin seesteinen ja hyvä olo itselläkin, kun mitkään raskaushuurut ei vaivaa. Niin ois helppoa jatkaa tästä....ei enä kuumeilua ja raskautta, jota saa pelätä, etä antaako se vai ottaako se

Mutta silti...................kaikesta huolimatta..............minun on otettava vielä yksi riski, yritettävä tehdä yhdestä suresta unelmasta totta tai muuten kadun sitä myöhemmin, että luovutin, mutta milloin uskaltaisin heittäytyä taas kuumeilun vietäväksi, nyt, kohta, kesällä, syksyllä.......jos myöhemmin, olisi korkea aika miettiä ehkäisyä.....voi voi voi voi voi voi....niinpä