Huomenta! Ja kiitos napsukkaneiti >

Kyl se vaan niin on, että ei ne asiat aina vatkaamisella vakaudu. Ja kun alkaa liikaa miettiä, niin sit tulee mukamas aina jotain " no emmä ny tiijä" fiiliksiä.

Kun mulla nää fiilikset on nyt ollut vuoden, että mä haluan vauvan, mutta aina tuntuu olevan se " ei oikea hetki". Odotan jotain ilotulitus tyyppistä kuumetta, joka kiertää kun huume veressä, mutta ei sellasta kuumetta tarvitse tulla. Varmasti kun näitä raskauksia on niin paljon ja lyhyessä ajassa, niin ei tulekaan sellasta mieletöntä vauvakuumetta.

Muistan kun kuumeilin ekaa, sitten tokaa, no kolmas olikin ylläripylläri raskaus ja neljäs, joka menikin kesken, mutta sen jälkeen alkoi se aivan tajuton vauvakuume! Se oli mieletöntä aikaa Isotuhon jälkeen tuli taas ylläripylläri raskaus, mutta taaperon kohdalla taas vauvakuumeilin ja prinsessan. Kun aikaa menee rauhassa se vuosi ja kaksi, niin alkaa tullainen sellanen vauvakuume, jso on tullakseen. Prinsessasta alkoi sellanen " hups, oltiin ilman ehkäsyä" hommeli, kun prinsessa oli vasta puoli vuotias. Ei ehtinyt vielä tunteet mukaan siihen kuvioon ja siinä samassa sekamelskasopassa ollaan oltu ja koska ei ole ollut taukoja, niin tunteet on ihan samaa puuroa.

Tajunnassa vaan kipinöi, että vauvan haluan, mutta jotenkin keskenmeno pistää aina jonkinlaista jarrua taas, että oisko tauon paikka...taas...pitäskö levähtää, pitäskö pitää tauko....ihan kun ihminen ei osaisi päättää, mitä se haluaa ja jos tietääkin, niin ei tiedä, että milloin se haluaa. Mutta ehkäpä se onkin niin, että kannataa nollata ne " milloin" ajatukset ja elää niinkus sydän sanoo.

Sä sitä napsukkaneiti osasit sanoa oikeat sanat. Sitä ikään kuin tarvii vähän potkua ajatuksille, että joku muu ottaa sen vispilän käteen ja sanoo, että " annas kun mää näytän"

Eli, päätös on tehty, virallisesti. Odotan nuo ekat menkat ja sitten saapi tulla kun on tullakseen

Tulipas hyvä olo! Ihan kun ois vähän isompikin taakka pudonnut harteilta