Huomenta! Pakkanen paukkuu ja ois lähdettävä viemään>

pikkutuhoa eskariin. Nyt otan kyl rauhallisesti ja teen vaan ihan pakolliset hommat. Olo on kyl loistava, että mihinkään ei koske ( ei ole koskenutkaan) ja tuo pääkin alkaa toimia

Eli siellä sairaalassa oli aikaa hiukan ajatella. Vieressäni oli nuori äti, joka oli tehnyt kipujen takia raskaustestin ja plussahan se oli, mutta oli aavistellut vähän huonoa ja niinhän siinä kävi, että kohdunulkoinen sitten oli Toisella puolella makasi parikymppinen tyttö, jonka kystan nesteet oli valunut johonkin mahaonteloon ja aiheuttanut sellaset kivut ja jälkioireet, että nyt makasi veripussien kanssa, kun hb oli 78.Ja aikaa oli lukea lehtiäkin.Itkeä tihrutin kuolinilmoituksille, jossa oli vain puolivuotias vauva kuollut ja sitten syöpään neljä vuotias. Ja sitten oli ulkomaalaisista teiniäiteistä juttua. Yks myi itseään kahdella eurolla, että pystyi hoitamaan lapsensa jne.Jos ei ala maailman ikävät asiat kolistella aivoissa, niin ei sitten milloinkaan. Mutta nyt vaan jollakin tapaa, täältä pienestä maailmasta, neljän seinän silältä, pääsin hetkeksi aikaa näkemään ja todellakin kokemaan sen, että en minä raukkapieni onneton sentäs yksin ole ja kaikkea muuta kun onneton.

Se toi kyllä sellaset fiilikset, että on aivan turha alkaa nyt ahdistua! Eihän slle mitään voi, että ihminen välillä käy läpi kaikenlaista ja ahdistuukin ja itkee, mutta siihen tuleen ei saa jäädä makaamaan. Nyt on aika oikeesti alkaa nähdä asiat valoisammin, koska yhden kerran täällä vaan eletään!!!!!!!

Ja eilen mä päätin, että vaikka mulla onkin ikävä kotiin, niin tämä on nyt mun koti ja tää koti on aika mstasukkainen kohta, jos en ala tätä rakastaa Ja ihana koti tää on, nyt ...tästä päivästä....alan nähdä niitä hyviä asioita, kaikessa.

Ja mulla on hirveän hyvä fiilis, että sain pitää vielä kohtunikin, kun aloin jo miettiä, että mitä tässä käy! En nyt oo varma, että vieläkö ihan jaksan ekan menkkojen jälkeen alkaa touhuta, mutta seuraavien sitten ainakin. Enkä pelkää, että uusi keskenmeno tulee, jos tulee, niin sitten tulee, mutta ikinä en ota enää muta kun kaavinnan, heti! Elämä on ja emme voi tietää mitä se tuo tullessaan, mutta olkaamme onnellisia niin kaun kun siihen aihetta on, pitäkäämme unelmistamme kiinni ja nauttikaamme siit,että meillä on unelmia ja sellaisia, että ehkä ne voi toteutuakin.

Nyt on hyvä mieli, koti-ikävä välillä on mielessä, mutta se on enää sellanen pieni ikävä, ei ahdistus....en tiedä tuleeko se ahdistus vielä, voi tullakin, mutta ei se vaarallista ole, sille ei voi mitään, mutta nyt tunuu hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa Ja kiitos teille, jotka vastasitte mun eilisen illan viesiin