lukemaan, syömään konfehteja ja juomaan glökii....ja sit nukahtaa
Onneksi mies pelasti mun suklaakonfehtirasian mun sylistä, ennen nukkumaan menoaan, muuten olisin aamulla heränyt suklaat persuksissa
Mut nyt aamukahvilla ja tunnin päästä lähdemme prinsessani 1.5v lääkäriin. On se vielä pikkunen pieni
Onneksi mulla on tuolanen vaippapöksy
..lievittää sitä kuumetta meinaa
Tänään mä leivon sahramipullaa ja tavispullaa vähän pakkaseen ja tuoreena tietty vähän suupieliinkin
Teen myös kinkkurullia, jos ehdin ja jaksan. Huomenna kuitenkin varsinainen leipomis- ja siivouspäivä. Onneksi anoppi hakee pikkutuhon eskarista, niin saan koko päivän touhuta suhtrauhassa, mitä nyt pienet apulaiset avittaa. Sunnuntaina olis tarkotus mennä sohvia katsomaan, jos löytys jotkut kivat. Ja paketoida isooooo läjä lahjoja ja katsoa vielä sitten tarkemmin, mitä pitää vielä ostaa. Onneksi on nyt tuo oma varasto, missä voi pitää piilossa lahjoja. Entisessä kerrostalovarastossa ei uskaltanut pitää varkaiden takia. Tässä uudessa kodissa on monta hyvää puolta ja alan nyt oikeesti nähdä ne sieluni silmin ja arvostaa tätä ihanuutta, mkä meille on annettu
Kumma, että ihmistä pitää niin paljon ravistaa, että se ymmärtää nähdä lähelle! Ihmisellä on niin kumma tapa katsoa tulevaisuuteen ja menneisyyteen ja haalia sieltä kaikkea kokemaansa ja unelmia,eikä osaa nähdä,että ne kaikki on siinä ihan lähellä, ihan vieressä
No joo, kai mä taas hiukan herkistyin, kun luin aamu lukemiseksi eilistä Iltasanomaa ja Kari Tapion poismenosta juttua.
Ai niin, ja mä eilen juttelin työmiehien kanssa, että milloin ne avaavat ton lähitien. Ne näki mut rypemässä metsässä ja aloitivat itse keskustelun ja mainitsin sitten, että kyllähän se helpottas, jos tuo lähitie olisi auki. Tie alkaa ihan meidän postilatikolta ja siitä on alle viisi minuuttia päätielle, kun taas NYT, joudun kiertämään sille päätielle lumista pientä auraamatonta tietä noin 1.2km tai jotain, mutta ainakin 30 minuuttia menee siinä kävellessä. Lupasivat aukasta ja nyt se on auki
Mun elämä helpottuu
Ja eilen oli niin hurja päivä...kerroinkohan mä jo eilen teille...njaa, no, kuitenkin, nyt tammikuusta lähtien pikkutuho on eskarin lisäksi hoidossa 3h
Mä en raaski sitä viedä niin aikasin, että menisi isänsä kanssa, kun sitten pitäs mennä jo 6.30 eskariin, mutta ei mua haittaa sitä viedä, aamulenkki tekee ihan hyvää, kun saa tehdä sen ilman muita lapsia
Mutta sitten mies aina hakee pikkutuhon..tai jos ei ehdi, niin voin hakea, mutta silloin mun ei tartte ottaa pieniä mukaan,koska koulukkaat on jo tulleet kotiin ja saan hakea pikkutuhon yksin
Siis aivan mahtavaa! Meidän ei ole pakko huonoina keleillä lähteä yhtään mihinkään, vaan jäädään tuohon omalle pihalle
Hyvillä keleillä voidaan sitten pyöräillä ja rattailla
Keväällä me laitetaan tohon pihalle koira-aitaus, leikkimökki ja trampoliini. Tuossa onkin jo hiekkalaatikko ja jokin lasten puuhevonen, ne tosin on pensasaidan toisella puolen, mutta meidän pihan vieressä ja meidän käytössä, kun naapurissa lapset on jo 19v ja 15v, ne ei hiekkalaatikolla enää ole
Toi piha on yllättävän iso, ei mikään tyyliin rivarikämpien pikku piha, että nautin kyllä tuosta. Marjapensaita siinä on kaksi...kiva katsoa miltä se näyttää ja mitä siihen on istutettu kun kevät tulee
No voi tsiisus, taas mä jäin höpöttää....mikähän mua vaivaa, kun en osaa lopettaa