Ajettiin tänään kaupunkiin, vein pois kuormallista vauvatarvikkeita, kun ollaan miehen kanssa puhuttu, että jos tämä kolme nyt riittäisi. Siinä matkalla on keskussairaala, ja siitä ohi kun ajoi, tuli sellainen haikea tunne, että ei enää ikinä... Ei enää ikinä sitä positiivista jännitystä, mikä on synnyttämään mennessä. Ei enää ikinä siellä yläkerrassa tutustumista uuteen vauvaan ja istumista näköalaikkunan ääressä vauva rinnalla. On se jännä minkälaista haikeutta sitä tuntee, vaikka minä en ikinä ollut vauvaihminen