Huomenta! Täällä kahvikupposen ääressä ja aamulenkki on jo tehty>

fiilikset on taas ihanat Kun välillä rypee itsesäälissä, kierii ahdistuksessa ja käy suon kuopassa, niin sitä taas näkee asiat paljon ihanammin. Taashan niitä ahistavia hetkä voi aina tulla, mutta onpahan tässä nyt märehditty niin joka asia viime aikoina, että jaksaakohan noita enää taas läpi käydä ainakaan vähään aikaan

Ja nyt olen kyllä kiertoni hiukan väärin katsonut Tänään siis vasta kp 12, mutta näyttää siltä, että tämä kierto menee kyllä ihan ilman jännityksiä. Meillä on vähän niin, että mies haluaa aina vähän aikaa rentoutua telkun ääressä kun saa lapset nukkumaan ja minä kirjan ääressä ja kumpi nukahtaa ensin, niin minähän se Ja kun mua ei nyt sillee huvita pyytää miestä petiin, kun aattelen asian siten, että parempi nyt vaan kun tää kierto menisi omalla painollaan, ilman yrityksiä, vaikka kutkuttava ajatus olisikin, että olisi niin ihanaa "kuumeilla", eli just jännittää, että ollakko vaiko eikö olla raskaana ja minä oon niin huono vastustamaan kiusausta silloin, kun mies tekee aloitteen, että en tiijä mikä siinä onkaan niin vaikeaa sanoa, että EI, ehkä just siksi, kun ei nyt tunnu siltä, että olisi pako, juuri PAKKO sanoa se ei. Sitä yhden ja kahden kierron selibaattia nyt vähän ikäänkuin suositellaan, varmuuden vuoksi, vaikka mitään todisteita ei olekaan, että se kannatas.

No,mutta tänään saattas vielä olla ovisaika, kun limaa on vielä...ja sehän on sen merkki, että silloin ovis ei ole vielä ohi. Mutta on sen jo pakko huomenna olla ohi....jotenkin tuntuu siltä, että ei se enää sitten...tuntuu vaan niin nyt siltä, että ois lyhyt kierto menossa...mutta tunnehan ei ole sama asia kun tieto, joten en tiijä...mä kun en mun ovista ihan sadalla voi AINA määritellä, että milloin se just on, voin vaan oikeastaan tietää, milloin se on mennytNyt on sellanen kierto, että tota venyvää itteään on ilmaantunut jo muutaman päivän, että en tiedä sitten....

Mutta enskierrossa kyllä peitto pöllyää, se on varma
kp12