Mäkin

olen jo kertonut lähimmälle esimiehelle. Ihan sen takia, että osaa varautua ajoissa. Minun poissaoloni vaikuttaa kuitenkin tosi moneen asiaan melkoisen paljon.

Tänä viikonloppuna kerromme todennäköisesti omille vanhemmillemme. Tai omistani en ole aivan varma, sillä tuskaannuin isääni sen verran paljon, kun hän kävi raksalla (pelkkää ivallista "vitsailua", että tympii kertoa yhtään mitään.

Mulla myös on hyvä ystävä, joka on käynyt monet lapsettomuushoidot läpi ja olen miettinyt, kuinka epäreilua tämä elämä tältä osin onkaan. En tiedä, missä vaiheessa hänelle asiasta kerron.