Kyseessa on toivottu iltatahti, han vain tuli nopeasti kuin uskalsin ajatella. Tilanteeni on, nuorimmat lapset ovat jo koulussa. Mies on onnellinen ja odottaa tulevaisuus, mina tunnen kauhun sekaista pelkoa. Vaikka tata toivoin, jo todella kauan! Samalla en tunne mitaan, samalla paniikki yrittaa iskea. Katson kuusi tekemaani testia ja ihmettelen. Hetkittain olen iloinen, kunnes jalleen unohdan koko asian. Sopivasti. Pelkaan mita tulevaisuus tuo tulessaan. Kuinka jaksan nain monen lapsen kanssa? Kuinka paljon mies ottaa vastuuta uudesta vauvasta? Milloin uskallan kertoa kenellekaan, kaikki tulevat jarkyttymaan tasta.
Koska tunnen onni ja rauhaa asiasta, eika vain paniikkia?