Joo, no terkalle tuossa jo nillitinkin siitä kun pomo on oikeasti ahdistava.

Nytkin tiedän mikä on vastaanotto kun huomenna menen töihin... Kylmän viilee ja ilmapiiri painostava... saan varmaan taas kuulla kuinka minuun ei voi luottaa kun ei tiedä koska olen sairiksella ja koska en. Edelliseen tapaukseen verrattuna tällä kertaa en ole pompoteltavissa saatika minua pysty pelottelemaan. Nyt tunnen vihdoin olevani vahvoilla ja suoraan sanottuna aamukampa on käytössä.
Työpaikka on mitä ihanin, mutta aina voi noinkin pieni asia pilata koko jutun... Heh, mutta enpä taida tuosta stressiä enempää itselleni ottaa, kun ei se stressillä ainakaan parane se tilanne!

Typerääkin typerämpää on se että en voi olla ajattelematta että minulla on 5 tervettä ihanaa lasta... vieläkö 6. olisi niin? Saatika se että keskenmenoja ei ole yhtään... voinko olla näin onnekas vieläkin? Voi kun voisin olla vain ajattelematta asioita noin, Tiedän nimittäin miten asiat menee kuitenkin ja että asioihin en voi ajattelulla vaikuttaa suuntaan tai toiseen... mutta ihmismieli on petollinen