Ja vkot on tasan 13. Alku meni kuvotellessa ja väsymyksen vallassa. Onneksi kipulääkitys on pysynyt kohtalaisen vähänä.. Aina se vaan huolettaa vaikka "luotettavat" napit on käytössä. Ultrassa oli aamu-uninen vauva. Ei tahtonut niin millään kääntyä parempaan kuvakulmaan
Kummasti alkoi tuntua jo ihan oikeesti siltä et hei, tää ON totta!
Kaikki oli vauvalla kunnossa, raajat löytyi, sydän pumputteli 144:ä eikä niskaturvotus ollut "paha". Itselläkin olo alkaa olla pirteempi, ruoka vaan ei maistu, hedelmät ja kaikenlaiset salaatit kyllä..
Isosisarukset saa pitää nyt kesälomaa myös tämän asian plus muiden elämänmuutosten suhteen, joten ei vielä olla riemuittu isommalla porukalla. Ehtiihän sitä..
Miten sinulla?