Huomentapäivää...

On tää olo vaan huono ja kamala. Eilen olin ihan valmis luovuttamaan, koko päivän oli oksettanu ja väsyttäny ihan järkysti ja miehellä oli vielä pitkä työpäivä, tuli vasta illalla ja mä en saanu päivän aikana tehtyä mitään muuta, kun välttämättömimmät eli huollettua lapset. Yritin kyllä, kun ajattelin, että kyllähän sitä jaksaa ja pystyy vaikka tahdonvoimalla, mutta ei. Heti jos koetin viikata pyykkejä tms. niin syke nousi taivaisiin, pukkas tuskanhien ja alko heikottaa. Mulla on niin järkyttävän huono omatunto siitä että lähestulkoon kaikki jää miehelle. Ei se valita, lohduttaa vaan mua ja sanoo ettei häntä haittaa ja hiero illalla mun jalkojakin, mut silti tunnen syyllisyyttä. Illalla oli mahassakin ihme kramppeja ja polte niin olin jo varma et enteilee keskenmenoa. Toisaalta pelkäsin, mutta toisaalta ajattelin, että ois se iso helpotus, kun luonto hoitas tän homman pois. Hetken tunsin ihan vihaa tätä vauvaa kohtaan, kun tuli pyytämättä ja tekee mun olon vielä näin kurjaksi. Sit tuli vielä syyllisempi olo moisista ajatuksista. Oon mä vaan kamala ihminen. Illan päätteeks istuin varmaan 10 minuuttia kuuman suihkun alla ja itkin pois pahaa oloani. Tää ei oo yhtään mun tapasta enkä mä tienny et tän asian sulattaminen ois näin vaikeeta. En halua millään myöntää olevani niin heikko, että murrun näin helposti, mä kun oon aina pitäny itteeni vahvana ja kovapintasena ihmisenä. Sellasena mieskin mua pitää, mutta en kai mä sit niin vahva olekkaan.
Tänään olo on ollu ehkä himpun parempi ja mielikin hyvä hyvin nukutun yön jälkeen, mutta huono omatunto mulla on edelleen noista eilisistä ajatuksista, varsinkin, kun tänään näin kuvia kaverin vastasyntyneestä ja ymmärsin, et sellanen ihanuus se on meillekkin tulossa.


Ei sitten posti tuonut eilen niitä sea bandeja, kun tekeltelee tuo postin kulku. Toivottavasti tulevat edes tänään. Mulla oli viime yönä omatekoset bandit Laitoin ranteisiin poikien Spiderman-rannekkeet, sellaset hikinauhatyyliset ja laitoin sinne sisään pienet helmet oikeaan kohtaan Eka yö reiluun viikkoon, kun nukuin heräämättä. En sit tiedä toimiko noi viritelmät vai sattuko muuten vaan et just viimeyönä ei oksettanu. Harmi vaan et ne rannekkeet on liian tiukat niin en voi niitä nyt laittaa, yön jäljiltä oli kädet ihan turvoksissa.

---

Kotiäitee
Poijjat -03, -04, -06, -07 ja Neitikkä -09
Ylläripyllärin la 24.6.2011