Yöraporttia...

Eilen Mona heräsi taas heti puolen tunnin nukkumisen jälkeen ja kun olin antanut taas rintaa ja yritin ottaa kesken sen pois tietäen, ettei voi olla nälkä, Mona hermostui ja olisi vain halunnut jatkaa lutkutusta. Sillä sekunnilla päätin, että nyt on aika pitää unikoulu tai mulla katkeaa pinna ja jaksaminen kokonaan.

Sillä ekalla kertaa tyttö itki tunnin ennen kuin rauhoittui nyyhkyttäen nukkumaan. Kyllä oli kamala olo mennä itse nukkumaan, kun toinen unissaan vielä nyyhki. Vielä tarkennuksena, että tuon tunnin ajan kanniskelin tyttöä ja koetin taputella pepusta ja laskin sänkyynsä vasta rauhoittuneena.

Toisella heräämisellä reppana jaksoi taistella vain 15 minuuttia ennen kuin antoi periksi.

Kolmannella heräämisellä oli vähän sitkeämpi ja meni 20-25 minuuttia.

Neljännellä heräämisellä itki enää viitisen minuuttia.

Viidennellä heräämisellä viiden aikaan päätin nousta keittämään tytölle puuron, koska alkoi varmasti olla nälkä. Eihän hän ollut syönyt eilen päivällä juuri mitään. Puuroa meni jonkin verran ja sen jälkeen imetin vielä sohvalla ja kannoin siitä sänkyynsä. Saimme vielä nukuttua tunnin verran.

Lopullisen heräämisen jälkeen tyttö söi jo paremmin puuroa ihan hyvällä ruokahalulla ja sai maitonsa päälle.

Päätin sitten samaan rytinään muuttaa päiväunirutiininkin, joten puin vain päälle ja vein vaunuihin. Eipä aikaakaan, kun jo nukkui.

Kyllä tämä tästä lähtee sujumaan ja eiköhän ruokakin ala maistua, kun ei ole maitobaari kaiken yötä auki.