Islannissa on saatu myös arvokasta tietoa viruksen muuntumisesta populaatiossa. Tämä on monella tavallakin tärkeää, mm. kyseenalaistettaessa laumaimmuniteettia, arvioitaessa immuniteetin muodostumista ja kestoa ja suunniteltaessa rokotetta.
Kaikissa testeissä on mahdollisuus virhenegatiivisille ja virhepositiivisille, tottakai. Nämä ovat testin itsensä ominaisuuksia. Lisäksi tulee virheitä näytteenotossa, käsittelyssä ja testin tekemisessä. Useissa testeissä myös tuloksen tulkinta vaikuttaa.
Tutkimusta on vielä vähän, mutta näyttää siltä, että viruseritys vaihtelee yksilöittäin, eri kehon osissa ja taudin vaiheesta riippuen. Näytteenottotekniikalla ja -ajankohdalla on varmasti paljon vaikutusta.
Sairaalasta suositellaan kotiutettavan vasta kahden peräkkäisen negatiivisen PCR-tuloksen jälkeen. Tähän ei kuitenkaan ole monella maalla resurssia.
Mittavalla testaamisella yhdistettynä tartuntaketjujen teknologia-avusteiseen kartoitukseen (puhelinappi) pystytään seuraamaan tilanteen kehittymistä, jatkamaan tartunnan saaneiden ja kontaktien eristämistä/karanteenia ja näiden perusteella valmistelemaan kriteereitä sulkujen purkamiseen ja jonakin päivänä tekemäänkin niin.
Laajan testaamisen yhdistämistä muihin toimenpiteisiin tekevät Etelä-Korea, Islanti, Norja ja Saksa. Voisi jotenkin kuvitella, että noissa maissa olisi mietitty kunnolla hyödyt ja haitat.