Mun kämppis kertoi tänään tyttärensä erosta, joka oli tapahtunut jo 4 kk sitten. Oli jo monta kertaa meinannut sanoa, mutta ei ollut pystynyt. Vaikka monesta on juteltu ja välillä itkettykin, esim.hänen äidin kuoleman jälkeen. Mä joskus kans aattelin, että töissä vaan työasioita, mutta onneksi nykyisessä työporukassa voi puhua mistä vaan. Äkkiä tulee työkavereista työystäviä, kun vähän verhoa raottaa puolin ja toisin. Tai tutuista kavereita ja kavereista ystäviä. Ilo tuplaantuu ja murhe kutistuu. Toivottavasti. Hei, sanohan kyytiläiselle terveisiä.