Ja nyt sä veit varpaat mun suustani mulla kuumeilu tai mikälie sai taas uusia piirteitä, kuten koko palstailukin

Mä olen tän aamupäivän, ja eilisen illan hiljaiset hetket käyttänyt noiden opaspumaskien lukemiseen, mitä saatiin Nallen kanssa lasten neurolta. Mulle valkeni taas monta asiaa.. ja siinä ohessa mietin kannattaako mun ylipäätään kuumeilla, kun meillä näköjään perimässä kulkee noita ongelmia (as, adhd ja luki), jaksanko mä vanhempana?? Tosiasia kun on, että Nallen asiat vaatii tällä hetkellä todella paljon. Nimenomaan mun aikaani. JOten ainakin mun pitäisi lopettaa virtuaalimaailmassa hilluminen. Toisaalta kun nää asiat on välillä aika vaikeita, ja omat ajatukset on ihan solmussa, jokin vertaistuen (pah, sitä ei nykyään palstalla pahemmin ole) tapainen, tai toisenlainen näkökulma asiaan on joskus tarpeen.
Toisaalta, kun tuo tonttu on jo olemassa, sillä kokemuksella mitä esikoisesta on, sisarus pienellä ikäerolla olisi lapsen paras.
Voi ku nsaisi tän muun elämän sellaiseen järjestykeen, että voisin panostaa jollain tasolla myös Nallen kuntoutukseen, ja saataisiin niin hänelle kuin esikoisellekin toimivat tukikuviot, jotka ei siis kokonaan nojaisi mun hartioihini.

äh, meni vähän ot.. taas.. mutta toistaiseksi mä hillun täällä(kin) edelleen Ja TODELLA todella toivon, että saataisiin uutta verta kuumeilijoihin! ja miksei muillekin palstoille, ettei vaan piiri pieni pyörisi vanhojen vakkareiden voimin.