Juu, alussa sitä oli ihan sekasin onnesta>

ja teki mieli huutaa maailmalle, että musta tulee mummo. Nyt oon yrittänyt vaan hillitä itseäni ja odottaa H-hetkeä kärsivällisesti. Joka päivä on tyttöni enempi mielssä kun koskaan ja kädet ristissä, että kaikki menis hyvin. Jännitys on valtavaa ja sitä oottaa vauvan syntymää aivan malttamattomana. Mietin miltä hän näyttää, mikä hänen nimeksi tulee, mitä vaatteita laitan päälle kun menen katsomaan häntä sairaalaan, johon mieheni naurahti, että pitääkö siihenkin miettiä jotain eritysvaatteita Tietysti!!!! Jotain asiallista, ei mummomaista, mutta nättiä, ettei vauva pelästy, etä mikäs tuo ilmestys on Eipä tässä omaa kuumetta paljon ehdi miettiä, vaikka sen eteen tehdäänkin kaikki, mutta pälimmäisenä on tää mieletön onnen tunne, se kun saan, TOIVON, saan pian pikkusen lapsenlapseni sylkyyni Mies sanoi, että jos pääset sen vauvan luo, kun jäät vollottamaan jo sairaalan parkkipaikalle jännityksestä, et pitää varmaan rullatuolilla viedä sut perille Mut on tää ihanaa ja ihanaa päästä ostamaan sitten kaikkia vauvanvaatteita ja helliä ja paapoa sitä vauvaa, niin ei sitä omaa enää tarvikkaan, kun alkaa tulla näitä lapsenlapsia Onneksi näin, sellanen hempeä lopetus omalle kuumeelle