Väliaikas tiedotus>

vähän kyl joo oikeesti näyttää siltä, että tää mun kuumeilu on aika turhaa, kun toisaalta mä alan olee ihan sopeutunut tähän olotilaan, etten enää raskaudu ja siihen näyttää olevan merkkejäkin, sillä viimeksi tossa kevään korvilla huhtikuussa bongasin viel oviksen, mutta sen jälkeen en mitään. Tässä kierrossa ei taaskaan ovistikut näyttänyt tulosta, vaikkakin olotila kertoi jotain aivan muuta. Tehtiin kyllä hommelit oireiden perusteella silti. Vielä eilenkin tikutin, mutta nou nou nou, ei mitään. Nyt vaan hassulta kun kuulostaakin, niin on jotenkin niin raskaana olevan olotila, mutta joopa joo, onpa se ollut sen sata kertaa ennenkin, ilman tulosta


No, katellaan nyt kauanko minä täällä vielä venytän limojani, mutta onhan tämä vähän sellasta " viimesiä kiertoja viedään" aikaa, että en mä kovin kauaa täällä notku, eihän siinä mittään järkeä ole. Tosin niinkus sanoin, kirvestä en ole toki kaivoon heittänyt ja mulla on suuri kutina, että vielä se plussa tulee ( kestääkö, eri juttu taas sitten), mutta katotaan nyt, jos ei ala tässä lähiaikoina tulla, niin jättäydyn hiukan sivumalle ja annan nuoremmille tämän palstan

Mutta kaikille vaan plussaonnea! Mä sain suurempaakin suuremman kunnian olla läsnä mun tyttäreni synnytyksessä, johon osallistuu myös minun vävypoikani Tässä nyt sitten tyyliin kännykkä kainalossa vavahdun jokaiseen soittoon, että joko joko ja olen valmiustilassa yöllä sekä päivällä hyppäämään auton kyytiin, kun H- hetki alkaa. Täytyy sanoa, että tämä aika on niin parasta aikaa, ettei omat kuumeilut paljoa hetkauta. Toki se plussa ois ihana saada, mutta jos ei tule, niin eipä oo enää tarvis. Mä sanoin jo prinsessan syntyessä, että nyt musta ensimmäisen kerran tuntuu siltä, että olen saanut kaikki mitä toivoin ja tuntuu, että perhe on nyt koossa ja niin se vaan on Mä salaa toivoin kolmen pojan jälkeen vielä tyttöä ja mä sain sen

Enkä mä ees raskautta kaipaa, kun tiedän mitä pelkoa sekin suuremmaksi osaksi on. Tossa vaan katoin yhden kerran ohjelman sijaissynnyttäjästä ja siinä se sijaissynnyttäjän vauvan tuleva äiti sanoi, ettei usko sitä, kun sijaissynnyttäjä sanoo, etti tunnu pahalta antaa vauvaa pois, että ei se voi olla niin, että tällästä nyyttiä ei voi olla helppo antaa pois. Musta se oli jotenkin inhottavasti ajateltu, liian itsekssäti ja tuolaiset puheet musta voi aiheuttaa mielipahaa synnyttäneelle, koska todellakin niin se ei ainakaan kaikkien sijaissynnyttäjien keskuudessa ole. Mä luulisin , että jos toimisin sijaissynnyttäjänä, musta ois ilo ja suuri kunnia antaa se vauva sille, kelle se vauva KUULUU! Eihän se mun ole! En tunne, että siinä tilassa todellakaan kokisin mitään omistushalua vauvaa kohtaan! Eli periaatteessa voisin aivan hyvin toimia sijaissynnyttäjänä, mutta sinä on vaan se mutta, että haluan ja saan omia lapsia ja tykkään suurperheestä.Mutta munasoluja en luovuttas mistään hinnasta, ne on MUN Mutta nythän ei taida niitäkään enä olla Ja tosiaan, en ole alkamassa sijaisynnyttäjäksi Kunhan tuli vaan mieleen tämä

Mut joo, kaippa se haikara vois vaan pudottaa sen vauvan tohon oven eteen, mutta ei siihen näytä mitään tulevan. Mutta tiijättekö, mä oon jotenkin aina vähän tykännyt kuumeilusta ja siitä mahdolisuudesta, että vois vielä raskautua. Siksipä sitä varmaan kuumeileekin. Liekkö se raskauden parasta aikaa, se kuumeilu ja plussa ja sit se vauva

kp 17/ 23-25 Tyttö rv 39+3