Juu, varmasti ehitte ja varmaan saatte yhteisen sävelenkin unelmiis>

mä niin tykkään tosta mun miehestä. Eilen näytin yhtä kivaa kämppää sille...sellasia mun höpöunelmakoteja, joita en koskaan saa, mutta saahan niitä kattoo...niin sanoin, että nyt kun ihana, niin sanoi mulla, että "ite oot" Jotenkin yks pieni lause sai mut hyvälle tuulelle

Mä sanoin just mun miehelle, että 15-20 vuoden päästä me muutetaan meidän mökille, eli heti kun saadaan lapset pois pesästä. Lähdemme viettämään vanhuuttamme 100 km päähän, johon aattelin hommata kotieläimiä, kissoja, koira, kanoja ( omia munia) ja hevosen. Mä meen aamulenkille hepan kanssa aholle ja teen mökistä maailman parhaan mummolan
Sit kun me ollaan liian vanhoja siellä asumaan, niin sit muutamme takas Helsinkiin johonkin yksiöön, koska mä rakastan Helsinkiäkin yli kaiken, varsinkin ihan keskusta on mun sydäntä lähellä. Istun vanhana mummona jossain katukahvilassa. ihmisvilinässä.

Ja työkuviot, nekin mulla on nyt mielessä, mitä haluan tehdä...on jotenkin ihanaa, kun omalla tavallaan tietää mitä tahtoo ja hyvä sekin, ettei heti saa mitä haluaa. Et pikkuhiljaa...nyt vaan eletään tätä päivää, päivä kerrallaan, mutta on kiva nähdä vähän pitemmällekin

Mulla on jotenkin sellanen tuntuma, että monet oikeesti elää liian kiireistä elämää, eivätkä kerkeä pysähtyä elämään sitä hetkeä missä on ja näkemään niitä kauniita asioita, ei elämässä tarvitse vaan elää synkästi ja vaipua ahdistukseen, koska helposti siihen ajatuu kun tää maailma on niin paha ja uutisissa on aina ikäviä asioita. Niin kauan on omalla kohdalla asiat on hyvin, pitäs osata nauttia, koska koskaan ei tiedä päivää, kun ne asiat ei sitten olekaan niin, että näet ympärillä kauniita asioita. Elämässä aina tapahtuu niitä surullisia asioita, läheisiä kuolee, sairastuu....mutta täytys sitten osata myös löytää ne hyvät asiat...ja kokea, KOKEA niitä asioita mitä ei ole vielä kokenut. Kysyä itseltän, että milloin viimeksi tanssit sateesta? Ja jos et ole, tee se Mä tanssin viimeksi noin kuukausi sitten, hypin vesillätäköissä kun pieni lapsi ja annoin kesäsateen kastella, enkä suojannut itseäni sateelta. Märkinä, mutta naurussasuin riisuttiin lasten kanssa vaatteet kylppärissä

No, mun kirjoituksista voi huokua, että onpas tolla hauskaa, eikä koskaan surullista, mutta ihminen minäkin olen Kyllä muakin suututtaa, sapettaa, ahistaa, ottaa päähän, surettaa ja suossa seison välillä suu ketunvitt*a täynnä, mutta tärkeintä on, kun sieltä suosta pääsee välillä ylös ja oppii taas näkemään niitä ihania asioita. Että jos kaikki toiveet ei toteudu, niin ei jää murehtimaan, vaan tekee uusia unelmia, parempia, ehkä sellasia, mitkä vois ehkä toteutuakin

Mut se mitä sä toivot, mä uskon, että sen sä saat, sun mies suostuu, kun tarpeeks vaan kutittelet sitä leuan alta