Lekuri soitteli>

vasta- aineet oli hyvät, eli kaikki ok, mutta>

olikin sitten mun papereita paremmin tutkinut ja kyseli, olenko tietoinen siitä, että mun historialla tosiaan sen istukan mahdollisuus tarttua huonoon paikkaan, on suurempi kuin muilla, koska on noita sektioita ja kaavintoja, että tiedänkö mä faktat? No, tiedänhän mä. Lääkäri sanoi mulle viimekeralla, että kohtuhan on hyvässä kunnossa, mutta istukka voi löytää huonon paikan ja tarttua vaikka virtsarakkoon tai johonkin niinkin huonosti, että koko kohtu joudutaan ottamaan pois ja verenvuoto on suurempaa jne jne, että nää riskit on tiedossa. Mutta siis, jokaisessa raskaudessa on omat riskinsä ja mun raskaudessa ei sinänsä tarvitse olla sen enempää riskejä kuin muidenkaan, mutta tosiasiat huomioonottaen, niin suurempi mahdollisuus tosiaan tuon istukan kiinnittymiseen on.

No, tämä puhelimessa oleva lääkäri olikin sitten yt sitä mieltä, että kun nää riskit ottaa huomioon, mun ikä ja lasten lukumäärä, niin he ei lääkäreinä ehkä tee oikein, jos ne klipsaa sen munasarjan nestevuodon vain ja ainoastaan sen vuoksi, että saisin lsiääntyä, koska muutahan vaaraa ja ongelmaa siitä ei ole, koska niiden mielestä jos on suurempia riskejä raskaudessa, ne ei ala sen raskauden toiveessa tälläsiin toimeniteisiin. Ja ymmärränhän sen, onhan se kustannuskysymyskin, maksaa sairaalle ja yhteiskunnalle Ja kuka nyt haluisi taas maksaa siitä, että raskaus voi päättyä ikävästi, koska siihen on suuremmat riskit ja lapsia kuitenkin on paljon

Eli YMMÄRRÄN täysin! Ja olenkin sitä mieltä, että jos en raskaudu, niin nou hätä. Jos raskaudun se katotaan sitten, miten se menee. Mä oon kuitenkin edelleen halukas kuumeilemaan, KOSKA niinkus sanottu, raskautta multa ei ole kieletty, on vain sanottu, että tällä historialla on enemmän mahdollisuudet ilmeisesti taas pieniin/ isoihin ongelmiin raskaudessa. Ja joo, tottahan se on. Keskenmeno/ kohtukuoleman jälkeen oli etinen istukka raskaus, sitten taas etinen istukkaraskaus, taaperon raskaus meni onnistuneesti ja poika painoi 3660g rv 39+1, mutta taas vikassa raskaudessa oli tuo vauvan kehityksen hidastuminen.

No mutta, kaikesta huolimatta, riskit tietäen, yritän. Kyllä mä olen senkin ajatuksen heittänyt ilmaan, että mitäs jos tuleekin joku kohtukuolema loppumetreillä, että mitä järkeä lähteä enää mihinkään, kun kaikki on hyvin, mutta kaiken uhallakin, mä uskon, että mä selviydyn kaikesta. Onko se sitten jotain tunnetyhmyyttä, että järjen käyttö olis jo sallittua, mutta minkäs teet? Kun tähän asti on äästy, en voi vaan lopettaa tosta noin. Kaikki ois ollut helpompaa, jso tähän kuumeiluun ei olis lähtenyt ja sen antanut viedä näin voimakkasti eteenpäin.

Mutta niinkus lääkäri sanoi, että hän uskoo, että mä raskaudun vielä ja sehän on sitten ihana asia
Onhan se niin, että jo ensimmisessä raskaudessa voi olla vakavia ongelmia, mun kohtu on kyllä kestänyt aika paljon, paljonko se kestää, niin sitähän ei voi tietää, mutta kyl leikkaavien nlääkäreiden mielestä se on vielä normaali, että kyllä se musta jo paljon sanoo

kp 20/ 25 *tissit tuntuu jotenkin isommilta, mutta kai mä taas kuvittelen vaan*