NO, mutta kiva kun ees joku höpöttää...>

itse en itseasissa oikein jaksa nyt innostua näistä palstoista ja facebook on kans yks sellanen, että käyn vain postilootaan sielläkin äkkiä laittamaan jotain. Jollain tapaa " ikävä kyllä" muiden odotukset vähän jopa satuttaa, kun on itse väsynyt tähän omaan " ähpöh" olotilaan, niin miten sitä jaksaisi vielä muiden odotuksista iloita...

välillä kun tuolla liikenteessä on niin takkusta liikkua, niin huomaan, että monet vanhemmat ihmiset on ihan nenä rullalla, kauheeta valitusta kokoajan....mä en kyllä jaksa sillai valittaa "ääneen" ja sanoinkin miehelle, että kyllä mun teki mieli tänäänkin itkeä, mutta kun on niin kova luonne, niin en antanut periksi. Mulla oli aamupäivällä taaperon kans taas tilanne, että myöhästytiin bussista, vaikka kuinka olin jämynä ja päätin, että ME LÄHDETÄÄN, niin kellon viisareita vastaan en kuitenkaan en voi mitään ja niin myöhästyttiin ja kotiin jäätiin. Tarkotus oli pipareita mennä leipomaan....n, kaveri päätti sitten tulla meidän luo ja tulos se, että lähdön hetkellä koira karkas...se näki jonku rusakon ja sit sitä vietiin....lopputulos oli se, että mun isä joutu hakee pikkutuhon ja mä menin niitä vastaan, koiran, tuplien ja auraamattomalla kävelytiellä taapertaen yhteensä 5km. Kun vaan koko ajan isketään jollain pannulla päähän, että äläs luulekaan , että helppoa sun elämäs olis! Mut mä näytin taas taivaan merkit sille joka luulee, että mut saa*ana lannistaa Mä sain pikkutuhon pidemmäksi aikaa eskariin Vien sen aamulla YKSIN ja haen sen YKSIN kerran viikossa , muutoin hakee mun mies! Eli tammikuusta mun elämä helpottuu ja saan heittä vaikka noi tuplat lepikkoon jos haluan ja ollaan omalla pihalla noiden lasten kanssa. Tää on ollut niin raskas syksy ja alkutalvi, että tän mä vedän nyt sisulla

Kyllä noista penteleistä " rakkauden hedelmistä" saa sitä voimaakin ja niiden takia sitä oikeesti jaksankin, mutta kyl nää hormonit on nyt mun päätä sen verran lahottanut, että miehellekin sanoin, että mitä sä mulla mitään teet, laholla ja tyhmällä , että oo viisas ja ota uus akka, johon mies sanoi, että luuletko, että sun elämääs sillä helpottasin Hemmetti, niinpä niin

Mut kyl tää tästä Niinku mä oon sanonut, niin väliaikastahan tää vaan on ja ymmärrettävää, että tässä vähän nyt märistään, mutta kyl tää tästä alkaa helpottaa. Huomenna leivon pullaa ja lauantaina on taaperon, ihanaisen uhmaikäisen vintiöni, 4- vuotis synttärit ja niitä alan väsäilläYks Itsenäisyyspäivän vieras sanoi omasta 4- vuotiaasta lapsestaan, että hän on niin viisas lapsi, ettei oikein halua soveltua lapsen rooliin tjn, mutta auka osuvat sanat, mä jotenkin pidän tota meitin 4- vuotiasta tällähetkellä just sellasena " ei lapsen roolissa" olevalta lapselta, lapsi liian isoissa saappaissa ja minä ite vaiheessa... koettelee äitiä, mutta koetelkoon, kestän, kestän, kestän..ihana pentu se on silti, noi pukeutumisvaiheet on vaan pyllystä.

Mutta joo, palsta hiljenee, se on varma. Mä oon vähän siirtynyt muihin maisemiin ( palstaan), kun täällä ei synny keskustelua ja sitä mä haluan. Tää palsta on vaan kun kuollut ja kun tällä on, niin tuntuu vähän, kun itskin ois jossain hautuumaala ja ei näin vakavaa kuumeilu tarvitse olla....mut huomaan, että tuolla toisella palstalla sitä jopa hymyilenkin ja jopa nauran ja innostun,on ihanaa olla iloinen toisten plussista ja nähdä myös kohtalotovereitakin....voi kun tämäkin palsta olisi sellainen. Minusta tuntuu, että ennen täällä oli kivasti porukkaa, nyt täällä ei pyöri kun muutama.

Mut ihanaa odotusta sulle andrea, olen iloinen teidän kaikkien puolesta, että teilä raskaus kuitenkin sujuu ihan hyvin. Se on ihanaa

Mä oon onnellinen, että mulla on kuitenkin monta hyvin mennyttä raskautta Niistä saa olla niin kiitollinen ja niiden voimalla uskon, että vielä koen yhden onnituneen raskauden...ens vuonna