No, se oli tarkoituskin, että uppos Kun monesti jos noin syvällisesti ja>

kuumeilevasti ajattelee, niin voi olla, että jos ei ala sitten tositoimiin, niin jää myhemmin harmittamaan, että voi että kun en sitten uskaltanut tehdä sitä pienokaista.

Kaikkihan ei mene suunnitelmien mukaan, voi kun meniskin.....tai en tiedä, oisko sekään loppujen lopuksi hyvä Asiat menee kun menee ja itsekin monesti mietin, että kolme mulle suotiin ilman suurepia ongelmia, mitä nyt yks tuulimunaraskaus siinä välissä, mutta sitten alkoi hullunmylly. Sit taas tuli seesteinen vauvajakso, lapsia tuli ihan kivasti, ilman ihan suurimpia ongelmia, kun taas nyt marraskuussa jysähti ja koin sen surullisuuden, että aina ei mene niin kuin ajattelee....

miten menee seuraava, samalla tavoin, pahemmin....

mutta kun jotain haluaa, niin haluaa myös uskoa onnistumiseen

Mä olen ehkä yltiöpositiivinen ja hiukan hurahtanut vauvoihin, koska jaksan yrittää vielä uutta raskautta, mutta jos ei yritä, ei mitään saakaan. Näin se vain on. Enpähän jää katumaan, etten yrittänyt!

Ainahan sitä miettii tulevia ja miettii, milloin olisi aika tositoimiin ja niin sitä pitääkin. Se on ihan luonnollista ja vauvakuumeilussa saa kuunella todellakin itseään ja päättää, milloin haluaa alkaa kuumeilemaan. Saa toivoa, saa unelmoida...

Mä itse odotan kovasti noita "ekoja" menkkoja, sitten mennään eikä meinata ja ihanaa taas alkaa jännittämään, että onkohan sitä raskaana vai ei

Kiva kun kuumeilet ja astelehan rohkeasti jossain vaiheessa ihan kynnystäkin pitemmälle..tositoimiin