>

Hienoa että tutkitaan!

Onhan se totta, että kyllä tää kuumeilu on välillä sellasta, että sitä miettii, että onko tässä enää mitään järkeä. Milloin sitä uskaltas alkaa yrittää vai uskaltaako enä ikinä. Mä joskus tässä vieläkin pyörittelen mielessä, että jos ei ihan vielä sittenkään alkas kuumeilee, mutta toisaalta, mä en jaksa enää siirtää ja siirtää, jahkaila ja pyöritellä päässäni näitä juttuja, kun sekin vaan ahistaa, kun ei osaa sitten päättää. Parempi vaan heti alkaa kuumeilemaan, niin ehkäpä noku päivä tääkin kuumeilu OIKEESTI loppus ja pääsisi eroon koko kuumeesta ja saisi sen ILTATÄHDEN syliin ja sit se ois siinä. Sit loppus jahkailut, onneksi

Siksi nyt en halua pelätä, en ajatella, että kaikki menee pieleen....mä haluun nyt oikeesti antaa itselleni mahdollisuuden ottaa kaikki ilo irti tästä ( viimeisestä) kuumeilusta. Mä haluun vauvan, se riittää. Nyt vaan ajatellen positiivisesti ja TOIVON, että kaikki sujuu hyvin, mutta en oikein jaksa edes ajatella, että toivottavasti tai JOS se syntyy tai JOS se raskaus kestää ja jos jos jos....mitä se auttaa??? Ei mitään!!! Totta kai sitä pelkää! Se on totta ja pyörittelee niitä ajatuksia mielessä, varsinkin siten kun on raskaana, mutta nyt tässä kuumeilun tilassa en halua ainakaan jossitella yhtään Nyt vaan sata lasissa ja eiku menoks

Sulla on varmaan mieli tosi kaksijakoinen ja sen ymmärtää, koska onhan sulla kaksi keskenmenoa peräkkäin. Joskus vaan, vaikka syykin selviäisi, voi keskenmeno tulla...mikään ei ole varmaa.....siksipä sitä miettiikin, että kestääkö pää, jaksaako enää, onko mitään järkeä rääkätä enää itseään. Itse mietin, että mitä jos joudun kokemaan saman rääkin kohta uudestaan tai jotain pahempaa....mutta niinkus oon sanonut, mitään ei ainakaan saa, jos ei yritä. ja monesti mitä pitempään mietti, sitä suuremmiksi möröt kasvaa.

Tsemppiä kokeisiin ja päätökseen. Toivottavasti tulisit takas