Mä varmaan olen siskoni mielestä aivan sairaan epävakaa

kun syön masennuslääkettä. Paheksukoon nyt jokainen,en enää jaksa välittää. Olen nykyään terve ja vähentänyt annostustani 20mg:sta 10mg:aan niin että otan puolikkaan napin enää joka toinen päivä. Tarkoitus päästä kokonaan eroon rv32 mennessä ja aloittaa sitten uudestaan tarpeen vaatiessa. Olen itsestäni ylpeä että olen kuntoutunut niin hyvin ja siitä iso kiitos kuuluu terveellisille elämäntavoille,liikunnalle ja absolutismille ja nykyään hyville kotioloille.Mies sai vakituisen työpaikan,meillä on parisuhde ja talous kunnossa mutta mikään ei riitä. Vaikka asiat olisivat kuinka hyvin niin siskolleni ei mikään riitä,meillähän on jo niin kamalasti lapsia etten pärjää millään. En kai minä tähän olisi ryhtynyt vaan päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun jos epäilisin voimavarojani. Kaiken huipuksi mua on siunattu ainakin vielä helpolla raskaudella ja sen kerroin siskollenikin. . Mä olen niin katkera tällä hetkellä ja en saa itkua loppumaan. Puolen tunnin päästä pitäisi olla koululla puhumassa esikoisen opettajan kanssa mutta mun on pakko perua se,olen ihan rikki enkä voi sinne itkuisena mennä. Mähän tiesin tämän mutta olisi siskoni voinut edes vähän suodattaa ja olla vetämättä ihan muita asioita mukaan jotka ei asiaan edes kuulu. Olen mielettömän pettynyt että TAAS kävi näin,eikö kerta jo riittänyt kun välit katkesivat täysin 08 ihan samaisen asian takia. Siskoni vielä kuvittelee että voi sanoa mulle mitä vaan ja mun pitää se kiltisti niellä ja olla loukkaantumatta. Sorry,mutta miten voisin,en ole mikään raskaana oleva jäteastia. En voi keksiä muuta selitystä tähän kuin että siskoni inhoaa minua ja elämäntapaani todella syvästi ja ajattelee etten selviä elämässä yhtään mistään

---

Kotona viihtyvä äiti kera laumansa:
Tytöt -03, -05 & -07
Pojat -04, -09 & -11