sain siskoltani anteeksipyyntö tekstarin,oli kyllä silmät tippua päästä. Kerta se on ensimmäinenkin ja siskoni pahoitteli sanomisiaan ja käytöstään. Olo on sen suhteen helpottunut vaikka hän ei nyt sillä tavalla hyväksykään mutta kuten itse viestissään totesi "Teidän elämä ja teidän vauva" niin noinhan se on
Mutta itselle tuli eilen illalla todella vahva tunne että pikkuinen ei taida elossa enää olla. Ihan samanlainen paha aavistus kuin 08 kun np-ultrassa todettiin sikiön kuolleen. Ja mä en vain pääse siitä tunteesta eroon. Tai sitten on jotain muuta ikävää siellä...Olo on ihan melankolinen ja eilen illalla tuli kauhea itkukohtaus joka kesti 2h,päivä oli niin tunneraskas etten enää muuta jaksanut.
Kotona viihtyvä äiti kera laumansa:
Tytöt -03, -05 & -07
Pojat -04, -09 & -11