Mä päätin, etten kerro kellekään sukulaiselle>

kun se on pelkkää voivottelua kuitenkin. Äidille voisin kertoakin, mutta taidan pitää turpani tukossa nyt aika pitkään. Sitten kun en pysty enää mahaani peittelemään, niin siinähän näkevät.
Isotuhon raskauden salasin kaikilta muilta paitsi muutamalta hyvältä ystävältä, palstalta ja siskoltani. Hyvin sain salassa pidettyä Aika tarkkaan nyt mietin ,kelle kerron ja kelle en, jos vähänkin epäröin jollekin kertoa, niin en kerro. Siskolle kerron kyllä jossain vaiheessa, kun tiijän, että ei se muusta oo huolissaan kun mun jaksamisesta ja se ajatelee raskaudesta ihan positiivisesti, vaikka onkin sitä mieltä, että nääkin riittäs, mutta se sentäs osaa olla sanomatta rumasti. Voi tietysti yhtyä jonkun kanssa keskustelemaan, että nämäkin MULLE riittäs, mutta ei kuitenkaan ikinä möläyttäs mitään toivottavasti ei olis raskaana juttuja, niinku taas anoppi osas sanoa. Inhottaa sanoa mitän pahaa anopista, kun se osaa olla niin ihana, empaatinen, auttavainen jne, rakastaa meitä kaikkia ja varmasti tulevaakin lasta, mutta voi kun ihmiset osaisi tajuta satuttavana noilla sanoilla odottajaa. osaisi vaikka ääneen perua sanomisensa, että hups, ei nyt noin pitänyt sanoa, jos lipsahtaa vahingossa, mutta ei, mitä vielä, jatketaan vaan samaan äänen sävyyn kuinka ei toivottavaa se todellakin olisi