joka askeleella pelkäsin, milloin kuuluu *poks* ja housut kastuu. Vihloi niin inhasti jonnekin kohdunsuun tienoille, että melkein huusin. Mutta hymy korvissa tietysti, kun muistin, että siellä se vauvan pää availee ja kypsyttelee paikkoja ja petailee mulle helppoa synnytystä
*uskoo ja toivoo vakaasti*
Yöllä heräsin viiden aikaan ja hieman huvittuneena totesin, että on tämä raskausaika vaan aika hölmöjä juttuja täynnä. Mun teki niin paljon mieli appelsiinimehua, että oli pakko nousta penkomaan kaappeja. Harmikseni löysin vain omppumehua ja kittasin sitä sitten pari lasillista ensiavuksi itselleni naureskellen. Mä en edes yleensä juo mehuja. Jos jano yllättää, niin vesi on siihen paras apu. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse janosta, vaan mieliteosta hullun kiilto silmissä.