Kyllä otan, mua rasittaa tämä epätietoisuus....

Näillä viikoilla tuskin kukaan voi tietää miten asiat on.... Pitäisi vaan unohtaa koko juttu.... Helpompaa vaan olisi kun joko olisi tai ei olisi raskaana. On vaikeaa olla siinä välissä. En itke menetettyä raskautta... Ihan sama näillä viikoilla, mutta ei voi vaan tyhjentää aivoja. Hassua, että miehellekin sanon, että en mää tiedä olenko raskaana vai en, tosi nuija olotila. Mutta viisainta olisi ehkä unohtaa koko tilanne, mutta sitten hiipii mieleen kohdunulkonen ja mietin, että pakko seurata tilannettani ja pähkäilyä riittää. Onneksi viikoksi jo unohdin koko tilanteeni, kunnes järjenvaloni käski mennä penkomaan ovulaatiotestejä, niin kuin niistä oikeesti tässä tilanteessa tulis just muuta kun sekopäisemmäksi vain. Väärää tulostahan ne näyttää, ai kun tekisi mieli ravistella korvistani tyhmyyttäni, mutta raskaus on aina tehnyt minut ihan kakaraksi