Mä mietin jo kolmannen kanssa ihan samoja asioita.

Ymmärrän oikein hyvin ahdistuksesi, enkä kivitä. Lohdutukseksi sanon, että usko pois, nuo ajatukset menevät ohi. Asiat järjestyvät joka tapauksessa aina jollain tavalla. Mitä enemmän yrität hallita asioiden kulkua, sen enemmän ahdistaa. Eräs ystäväni aina välillä muistuttaa mua tästä, kun mua joku stressaa, hän kysyy: "Luotatko nyt enemmän omiin voimiisi kuin maailmankaikkeuden järjestykseen?". Mulle se on ollut hyvä muistutus. Kaikkeen ei tarvitse voida vaikuttaa, elämä kun kulkee kuitenkin omia polkujaan. Ja mikä loppujen lopuksi tässä elämässä on oleellista? Mun mielestä kaikki on lopulta vain rakkautta. Sitä kun kykenee itse kaikessa jakamaan, niin muulla ei ole väliä. Sinäkin teet parhaasi ja kaiken suhteessa lapsiisi, oli heitä sitten viisi tai kuusi, rakkaudella. Se on riittävästi. Se on kaikki, mikä on oleellista. Kaikki järjestyy!