Sekä kahvi että suklaa. Nam nam. Ja suklaata on tullut syötyä vissiin liikaakin, ainakin massu näyttää siltä =( Imetysaikana olis olltu hyvä koittaa päästä vähän lähtötilannetta hoikemmaksi, mut eipä onnistunut tällä luonteen lujuudella. Pöh.
Jospa toi olo sulla helpottais jo piankin! On kurjaa kun vähän väliä ahistaa ja kyseenalaistaa omia päätöksiään. Mutta tekin asuitte pitkään edellisessä paikassa ja sitä niin laittelittekin viime aikoina, joten ymmärtäähän sen että sitä kotia on ikävä. Mutta eikö tuossa nykyisessäkin ole monta hyvää puolta, takka ja oma piha mm. Koita keskittyä niihin ja miettiä niin että kyllä te sinne kotiudutte ja sun sydän on vielä joku päivä lähtemättömästi kiinni siinä kodissa.
Ja mitä anoppiin tulee ni mä varmaan antaisin kyllä kans anopin jotenkin ymmärtää miten teille kävi. Ihan vaan siksi että huomaisi päästäneensä sammakoita suusta, ehkä niitä ei pomppisi sieltä enää jatkossa.
Ja meillä on päätetty siirtyä "tulee jos on tullakseen" asenteeseen tästä kierrosta. Eli ei odotella kevääseen =). Vielä ei yrittämällä yritetä, mut ei lasketa käänteisesti päiviäkään. Jeeeee..... Oma jännityksensä tässäkin, vaikak suuresti epäilen sitä että voisi luomuna tärpätä kovinkaan pian.