kyllä mä jaksan lukea ja yrittää tsempata! Sä kirjotat niin mahtavan elävästi ja suoraan sydämestä aina.
Mä en vaan osaa aina löytää oikeita sanoja millä lohduttaa =(

Mutta ainahan se on takaporttina sekin että tosiaan jos AIVAN liian pahalta tuntuu aivan liian pitkään niin laitat hakemuksen takasin sinne entiseen taloon.

Ymmärrän sen kyllä että tuntuu tyhjältä kun on ihan uudet ympyrät, ja tosiaan se kun ei enää niin tiuhaan ovikello soi ja lapsukaisten leikkiä voi ikkunasta seurata. Mutta voihan se myöskin olla ettei kauaa mene kun yks päivä huomaatkin kotiutuneesi ja lasten kavereita alkaa ramppaamaan ovella =). Tulet tutuksi tarhan tätien kanssa, ne huomaa kuinka hurmaanvan ihana ja puhelias olet ja alkavat samalla lailla vaihtamaan kuulumisia kun vanhassakin paikassa. Näin mä ainakin toivon että käy.

*halaus*