En tiedä, onko tää nyt oikea paikka tätä kirjoittaa, mutta kun en muuallekaan osaa. Miun vauvakuume ei vain sammu
Järjellä tiedän, että meiän perhe ei kestäisi enää sairasta vauvaa. Mie kestäisin, mielenterveydestäni en ole ihan varma, mutta nuo isommat sisarukset ei kestäisi enää, eikä mieskään. En siis voisi ikinä ottaa sitä riskiä, että saataisi taas sairas vauva, joka veisi äidin niin fyysisesti kuin henkisestikin pois kotoa yli vuodeksi ja sen jälkeenkin äidistä olisi vain rippeet jäljellä. Muutoin kestettäisi kyllä sairas tai vammainen vauva, jos sen saisi heti kotiin. Mutta kun elämä ei vain mene niin kuin sen luulisi ja toivoisi menevän. Mutta millä tästä kuumeesta pääsee eroon? Sydämeen koskee ihan kauheasti ajatus siitä, että seuraava vastasyntynyt miun sylissä, miun perillinen on lapsenlapsi. Ei, mie niin kovasti haluaisin vielä tuntea kuumeilun jännittävyyden, ihanat perhoset masussa kun plussa tulee testiin, uuden elämän kasvavan mahassani, vastasyntyneen ihon ihollani....Ehkä senkin takia kuumeilen, kun tavallaan yksi vauva jäi tulematta kotiin, vauvana. Argh, on tää naisen mieli sitten sekava.