Niin,

miehän olin pitkään poissa palstalta pitkälti juuri sen vuoksi, että palsta liittyy miun elämässä niin vahvasti kuumeiluun, odotukseen, nyyttiaikaan. Että kun en ole palstalla, ikään kuin suojelen itseäni niiltä kaipuun tunteilta. Mutta sitten ne kaipuun tunteet kuitenkin vain kasvoi, ehkä kahden vastasyntyneen kummilapsen myötä, niin suuriksi, että oli myös pakko tulla tännekin.

Miulla on hormonikierukka, mutta olen jo useana yönä nähnyt unta, että tulen siitä huolimatta raskaaksi ja olen onneni kukkuloilla, koska niin en ole vastuussa siitä, että jos vauva onkin sairas, se rasittaa koko perhettä...tiedätkö, siis koska olen ehkäissyt, mutta tullut silti vahingossa raskaaksi. Ja että koska on käynyt niin, on se taatusti merkki siitä, että se vauva on meille tarkoitettu. Ja nyt oikeasti harmittaa, että tuo kierukka on, koska ei voi oikeasti käydä vahinkoja! Vaikka heh, eihän myö olla luomusti saatu ainoatakaan lasta, että ei edes ole realistisia nää haaveet...

Miulla myös osa tuota vauvakaipuuta on tää kotiäitiys. Jos saataisi vielä vauva, voisin edelleen jäädä kotiin vielä neljäksi vuodeksi. Sekin olisi iso juttu. Mutta toisaalta, onko miusta sitten iloa näille lapsille, vaikka olisin kotiäiti ja olisinkin taas sairaalassa, jos huonosti kävisi...

On tää niin sekavaa. En tiedä, mitä tekisin. Vaikka toisaalta tiedänkin.